Alueen jalkapallotytöt samassa joukkueessa
Yksi toisensa jälkeen iloiset futismimmit saapuvat harjoituksiin Inkoon monitoimihallille. Osa tytöistä tulee Tammisaaresta ja osa Inkoosta, yhdessä he muodostavat joukkueen EIF YJ, joka tällä kaudella pelaa kotiottelunsa sekä Inkoossa että Tammisaaressa.
Yhteistyössä Ekenäs IF jalkapallojaosto
Tulevaa kautta suunniteltaessa IIF Jalkapallon T14 tyttöjoukkueessa oli vain kaksitoista pelaajaa, ja Tammisaaressa vastaavassa ikäluokassa oli ainoastaan yhdeksän pelaajaa. Nyt seurojen yhteisjoukkueessa on 21 pelaajaa, ja tämän myötä joukkueen on mahdollista osallistua isolla kentällä, yhdellätoista pelaajalla, pelattavaan sarjaan.
- Pohjimmiltaan on kyse siitä, että tytöt saisivat pelata. Jalkapallo on täysin eri peli yhdellätoista pelaajalla pelattaessa, ja olimme pitkään pohtineet vaihtoehtoja tämän mahdollistamiseksi. Mielestämme nuorempien pelaajien tulisi saada pelata omassa ikäluokassaan, toteaa Maria Pedersen, Inkoon tyttöjoukkueen monivuotinen valmentaja.
Tyttöjoukkue T14 pelaa tällä kaudella Palloliiton kolmannessa divisioonassa, ja tämä on erinomainen esimerkki siitä mitä seurojen välinen yhteistyö parhaimmillaan voi olla. Neljän seuran (EIF, FC HIK, BK-46, IIF Jalkapallo) välinen yhteisjoukkuetoiminta kattaa tällä kaudella kahdeksan joukkuetta ja Ekenäs IF on toiminnan emoseura. Tämä tarkoittaa sitä, että tyttöjoukkue pelaa EIF:n väreissä, mutta varsinaista toimintaa on sekä Tammisaaressa että Inkoossa. Joukkueen kotiottelut suunniteltu pelattavaksi molemmilla paikkakunnilla.
- Otimme yhteyttä Tammisaareen, ja ilahduimme erittäin positiivisesta suhtautumisesta. Kaikki on sujunut todella hyvin. Katson omaksi tehtäväkseni saada joukkue hitsaantumaan yhteen, ja samalla toimin joukkueen äitihahmona, sanoo pitkän pelaajauran mm. liigaseura FC Unitedissa pelannut Maria Pedersen.
Uudella joukkueella englanninkieliset harjoitukset
Intensiiviset harjoitukset ovat meneillään, ja keskittyneet tytöt tekevät hallin molemmissa päissä parhaansa saadakseen pelinavaukset toimimaan. Täällä ei ole aikaa jutustelulle, kaikki kuuntelevat tarkasti valmentaja Bruno Vivaksen englanninkielisiä ohjeita.
- Bruno on fantastisen osaava valmentaja. Hänen vetämät harjoitukset ovat antoisia tytöille, ja kehittävät samalla myös minun osaamistani.
- Mutta onhan tämä myös ollut haastavaa. Pelaajat olivat tottuneita minun ja Kallen valmennukseen, ja nyt kokonaisuuteen lisätään yhdeksän tyttöä Tammisaaresta sekä englantia puhuva portugalilainen valmentaja, Maria nauraa.
Yhteisjoukkue harjoittelee kerran viikossa Bruno Vivaksen johdolla. Maria Pedersen ja Kalle Henriksson toimivat apuvalmentajina. Tämän lisäksi omalla paikkakunnalla harjoitellaan kolme kertaa viikossa.
- Tytöillä vie aikansa oppia pelaamaan uusilla pelipaikoilla. Meillä on aiemmin ollut niin kapea pelaajaryhmä, että kaikki tytöt ovat saaneet peliaikaa. Nyt tilanne muuttuu ja kilpailu lisääntyy, mutta se on hyvä asia, elämässä pitää oppia taistelemaan sen puolesta mitä haluaa, Maria toteaa.
Innokkaiden tyttöjen yhteinen joukkue
Elin Ahrenberg ja Ida Pedersen Inkoosta sekä Tilda Rehnström Tammisaaresta ovat sitä mieltä, että yhteinen joukkue on hyvä asia. Jo nyt tytöt kokevat oppineensa uutta ja kehittyneensä pelaajina.
Millä tavalla harjoitukset ovat poikenneet aiemmista?
- Tutuissa harjoituksissa meillä on nyt uudet vastustajat, joten on pakko kehittyä, sanoo Elin Ahrenberg.
- Meidän uuden valmentajamme vetämät harjoitukset ovat aika erilaiset, mutta minä pidän niistä. Olen kehittynyt yksi vastaan yksi tilanteissa, sanoo Ida Pedersen.
- Harjoituksissa on painotettu joukkueena pelaamista, ei niinkään yksilötaitoja. Meillä on eniten joukkueharjoituksia, jotta oppisimme tuntemaan toisemme, sanoo Tilda Rehnström.
Mitä ajattelet uudesta joukkueesta?
- Joukkue tuntuu oikein hyvältä. Alussa oli hieman jännää, kun oli paljon uusia ihmisiä mutta nyt asiat ovat jo tuttuja, sanoo Tilda.
- Tästä tulee hauskaa. Uskon, että kaudesta tulee hyvä, ehkä tosin aiempia kausia raskaampi, Elin nauraa.
- Hienosti on mennyt, siltä minusta tuntuu. Uskon, että tämä myös jatkuu hyvin, Ida toteaa.
Parasta yhteisjoukkueessa?
- Olen saanut uusia ystäviä ja meille on ollut uusia harjoitteita, joista opimme uusia asioita, Elin sanoo.
- Opimme tuntemaan monia uusia ihmisiä. He saattavat pelata ihan eri tavalla kuin mihin me olemme tottuneet, mutta se on kuitenkin tosi kivaa, Ida sanoo.
- Kehittyminen ja joukkueen pelaaminen, pallon pitäminen joukkueella ja yhteispelin harjoittelemista uusien pelikavereiden kanssa, Tilda sanoo.
Yhteistyöstä oppia elämään
Tyttöjen kolmas divisioona pelataan yksinkertaisena sarjana kahdentoista joukkueen kesken. Maria Pedersenin mielestä yhdistetyllä joukkueella on hyvät mahdollisuudet pärjätä tällä tasolla.
- Olemme kohdanneet monta joukkuetta jo viime kaudella. Sanoisin, että kaikki joukkueen pelaajat ovat aika samantasoisia, ja uskon että tämä sarjataso on meille sopiva.
- Uskon kuitenkin tyttöjen yllättyvän, siitä miten raskasta on pelata isolla kentällä. Mutta juuri siksi olemme tehneet paljon kunto- ja kestävyysharjoitteita.
Vaikka pelimenestys on tärkeää, Maria painottaa kuitenkin, että yhteystyön ytimestä löytyvät vielä laajemmat arvot. Joukkueessa pelaajat oppivat olemaan osa sosiaalista kokonaisuutta ja mieltävät itsensä yhdeksi kunnanrajat ylittäväksi joukkueeksi.
- Yhtenäisyyden luominen on keskeinen asia, ja jokaisessa harjoituksessa mietimme tarkasti ryhmäjakoja, jotta kaikki pelaajat ovat yhteistyössä toistensa kanssa harjoitusten aikana. Kun aikoinaan aloitin tyttöjen valmentamisen Inkoossa, joukkueessa oli kieliryhmiä, ja myös tuon asian muuttaminen on vienyt aikansa, Maria toteaa.
- Tytöt ovat suhtautuneet tähän todella hyvin. Minä ajattelen, että tämä antaa tytöille kokemuksia elämään. Uuteen työpaikkaan tultaessa sinun on opittava tuntemaan monta uutta ihmistä, etkä voi vierastaa toista kieltä puhuvaa ihmistä. Uskon, että tytöt saavat paljon hyödyllistä osaamista monelta alueelta, Maria toteaa.
Tyytyväiset vanhemmat
Myös joukkueessa pelaavien tyttöjen vanhemmat ovat tyytyväisiä yhteistyöhön, vaikka se merkitsee pidempiä treeni- ja pelimatkoja kuntarajojen yli.
- Minusta tämä on hyvä asia. Mielestäni suurin etu on sosiaalinen puoli. Tässä iässä on hyvä tehdä jotain muuta kuin sitä tuttua ja turvallista. Eteneminen jalkapallon parissa ei ole se ensisijaisesti tärkein asia, mutta jatkamme niin kauan kuin pelaaminen on tyttöjen mielestä kivaa, toteaa Mikael Rehnström Tammisaaresta.
- Ensisijaisesti lasten tulisi saada pelata omassa joukkueessaan, mutta on myös oltava realisti, jos resursseja ei ole, niin niitä ei ole, hän toteaa.
Agneta Ahrenberg Inkoosta on myös toistaiseksi hyvin tyytyväinen yhteistyöhön.
- Kaikki on toiminut tosi hyvin, ja olemme jo nähneet tyttöjen tekevän uusia harjoitteita uudella innolla, hän toteaa.
- Pienille seuroille yhteistyö on elintärkeää, ja tämä mahdollistaa nuorille urheilun jatkumisen, Agneta Ahrenberg painottaa.
Lue lisää aiheesta, kaikkien neljän seuran (EIF, IIF Jalkapallo, BK-46, FC HIK) ajatuksia YJ-yhteistyöstä ja toivotuista tuloksista jutussa Seurojen välinen jalkapalloyhteistyö EIF:n johdolla.
Koronavirustilanteen takia kevätkauden ottelut eivät toteudu suunnitellusti. Otteluohjelma päivittyy Palloliiton verkkosivulle.
TEKSTI: Ilse Klockars, Place2Go / KUVAT: Janica Söderlund, MR Media
